Kuollut perjantai,toisinsanoen. Mitään ei oo tapahtunu,siis ihmeempää. Olin käymäs pitkästä aikaa rytöllä,siis tän mun asuinalueen nuorisotalol. Ja koulussakaa ei mee muute hyvin. Oon kasin oppilas. Saan joka kokeesta 8 alkavan numeron. Vituttaako? Kyllä! Vaadin iteltäni 9,mut en vaa saa. En tiiä missä mättää,varmaa siin,et ajatukset on pikkuhiljaa iha jossai muualla,ku kokeissa.Vituttaa,vituttaa kaikki.
Äidinkielen esseestä odotin 9,mutta ei. 8½! Okei,mä tiedän,en sais valittaa. Mut mua vituttaa,ku mun pitäs nostaa mun ka:ta,mut eine näillä numeroilla nouse. Mutsi neuvo mua ottamaan rennommin,ja pysymään ainakin nyt näissä numeroissa,mitä nyt saan. Mutta eise mulle riitä? Mä haluan kampaajaks ja jos mä en pääse kampaajaks ni vittu mitä mä sitte teen? En tiedä,se on sen ajan murhe. Multa on kumminki hävinny ennen kokeita semmonen pieni,tietty,hyvä ja sopiva jännitys. En tiedä,pitäisikö mun opiskella ahkerammin vai mitä täytyy tehdä.
Kaikki muukin elämä painaa mieltä siis. Tuntuu vähän jopa siltä,että oisin masentunu. Toivottavasti en.
