Olin taas viikonloppuna kyläilemässä Vaajakoskella poikaystävän luona. Oli taas yhtä ihanaa,kuin aina. Jopa vähän erilaista verrattuna viimekertoihin.. siis miten toisen näkemisestä voi ilahtua niin paljon :) Kulta oli niin väsy,ettei jaksanut tulla mua vastaan bussipysäkille vastaan,mutta kyllähä minä osaan jo Vaajakoskella yksin liikkua,niin osasin yksin tulla niille.. Siellä se mua odotti pihalla,syli avoinna,valmiina pussaamaan tervehdykseksi :') Toi sama näky saa mut joka kerta vaan enemmän ja enemmän hymyilemään ja ulisemaan ja uikuttamaan säälittävästi itekseni ,itelleni.. Mutta no,siinä kerettiin parin tunnin ajan hölläillä ja makoilla,kun toisen piti lähteä harjoituksiin,jotka muuten kesti 21.00-23.15 ja mun poikaystävä siis pelaa samaa lajia,mitä minäkin harrastan,eli salibandya. Kuka tollo menee tohon aikaan treenit järjestämään,etenkin ,kun aamulla vielä joillakin olisi kahdeksaan meno kouluun,ja kouluun on se about.10km matkaa noin ja täytyy herätä todella aikaseen bussiin? Sääliks käy,väsymyshän tossa rupee vaan painamaan. No mutta kuitenkin,siinä parin tunnin aikana sain aikaiseksi syötyä ja pelattua Sly Cooperia(jos ette tiedä,googlettakaa:D). Oon jo ite raahannu omia pelejäniki poikaystävän luokse,vaatteitten ja muitten tavaroitten lisäksi. Kuitenkin,perjantai päivä vietettiinkin nukkuen.. taino,minä nukuin ku kulta lähti kouluun,olin siis ottanut perjantai päivän vapaata lukiolta. Kulta tuli myöhään iltapäivällä kotiin,ja taaskaan keretty yhessä viettää aikaa kun hän lähtiki taas treenaamaan. Ajattelin olla ihana,ja kävin kaupassa ostamassa meille sipsiä,karkkia ja vanukasta,koska illalla oli tiedossa myöhemmin Suomi-Ranska jalkapallopeli,heti saunan jälkeen. Vähän ennen pelin loppua tää höpsö nukahti mun syliin:) En viittiny enää edes herätellä,vaan annoin nukkua noin puolituntia ,kunnes hän ite tokeni siinä sylissä. Lauantaina mentiin kattomaan Happeen B2 joukkueen peliä,minkä pojat voitti hienosti. Lukemia en muista,koska en keskittynyt peliin niin tarkasti,vaan pelattiin poikkiksen ja sen kaverin kanssa sanajahtia omilla puhelimillamme :D Lauantai ilta meni ihanan rennosti pelatessa poikaystävän kanssa ja muulla hempeilyllä :'). Sunnuntaina oli kuitenkin taas kotiinlähdön aika. Poikaystävä yllätti aika suuresti sillä,kun hän sanoi,että haluaisin minun asuvan mieluummin Kuopiossa..en sitten tiedä,miksi,mutta pisti miettimään vähän.
Oon siis tosissaan asunut 16 vuotta Kuopiossa,eli koko ikäni. Muutin nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana,heti omilleni. Pakko se on myöntää,kyllä. Minulla on kotiin ikävä. Jokapäivä. Harmittaa,kun en voi pyytää äitiltäni neuvoja ,silloin kun haluan,tai tukeutua vanhempiini. En ole koskaan ollut isääni niin läheinen ,kuin äitiin,joten tuntuu pahalta,kun en näe isäänikään enää päivittäin,koska me ei muulloin koskaan jutella,kuin vain silloin,kun näemme. Keskiviikko iltana menen onneksi takaisin Kuopioon,koska torstaina olen hiusmallina jälleenkerran,pienen tauon jälkeen.Järjestäjänä on sama henkilö,kuin aiemmissakin näytöksissä,ja homman nimi on taas sama kuin aiemminkin. Jännittää jo vähän,ei paljoo,mutta vähän. Perjantai aamuna taas kouluun sitten ja samantien illalla viikonlopuksi takaisin:D Pientä reissun makua taas ilmassa,mutta ei haittaa,koska kohteena on kotipaikkakunta<3 Oon oppinu arvostaa Kuopioo ja kuopiolaisia ihan eritavalla nyt,kun on asunut yli kuukauden ajan täällä pikkukylässä. Mä tavallaan kaipaan sitä kaupungin helinää,niitä ihmisjoukkoja ja ehdottomasti kavereita! Mutta toisaalta on ihan kiva olla täällä pienessä kylässä,missä on saanut aloittaa,vihdoin ja viimein kaiken,aivan kaiken tyhjältä pöydältä!
Mun elämä täällä on siis pääosin harjoituksia,koulua ja lisää harjoituksia. Mutta en valita,tämän takiahan tänne on tultukkin. Uusi joukkue on aivan mahtava ja akatemia porukka on vielä parempi! Mutta tätäkin iloa kestää näillänäkymin tosiaan vain ensikevääseen saakka. Haen silloin siirron Jyväskylään,seuraavista syistä:
1. Salibandy. Haluan pelata SM-tason joukkueessa. Se haave ei toteutunu vielä tänä syksynä,mutta keväällä se toteutuu,ja varmasti!
2. Tutut,lähinnä siskot ovat lähempänä. Minulla on selvä apu,tuki ja turva kokoajan lähellä. Nyt mulla ei oikein ole täällä ketään,kehen turvautua ,kun apua tarvitsen.
3. Tietenkin poikaystävä.. mä otan ensimmäistä kertaa elämäni aikana suhteen oikeasti vakavissani..ei tää oo enää mitää "leikkiä",enkä nyt sano,että se olis leikkiä ollut edellisessäkään suhteessa. Olinhan kuitenkin 2vuotta siinä suhteessa. Mutta tää nyt tuntuu täysin erilaiselta jutulta,semmoselta,mitä mä olen oikeasti hakenut ja etsinyt tässä muutaman vuoden aikana jo. Se,että voi olla täysin oma itsensä,rehellisesti,on jotain täysin uutta mulle. Se,että pystyy rakastamaan kertomatta sitä jatkuvasti,joka päivä,on mulle myös täysin uutta. Vaikka eihän tästä vielä mitään voi sanoa,kun ollaan oltu vasta parin viikon päästä puolivuotta,että onko tämä kuinka pysyvää tai kestävää,mutta niin mä toivon.Ja uskonkin. Ja jos ei elämässä ole mitään,mihin uskoa,tai ei haaveile mistään,ei elämässä voi minun mielestä elää. Aina täytyy olla jokin tavoite,tätä mieltä minä olen. Saa haaveilla,ja pitääkin haaveilla!
Mutta nyt loppuun haluan vielä kertoa viimeaikaisia ,vähemmän merkittäviä uutisia. Sain tässä viime viikonloppuna lisäkarvat päähän.. en ole enää kalju,jeejee :'D!! Hyvä ystäväni,yksi parhaista,kuin sisko,laittoi nää karvat päähän,tosin kahdessa osassa,kun ensimmäisen kerran jälkeen näytti vähän hassulta semmoiset 6 hiuslisäkettä,jotka on n.60cm pitkiä.. Mun vanhemmat saivat myös vihdoin ja viimein myytyä meidän talon,joten sitäkin pääsen tässä syksyn aikana vielä hyvästelemään,aina siihen asti,kunnes vanhemmat ovat muuttaneet pois meidän talosta.. Siihen taloon jää tosiaan paljon muistoja,lapsuudenkoti. Ja vanhemmiltani,etenkin isältä,jää taloon suuri tunnearvo,onhan hän itse kuitenkin talon rakentanut silloin joskus. Ja minä lähden viikonpäästä ,aivan mahtavan porukan,aivan mahtavien tyttöjen kanssa Viroon ülenurmeen edustamaan meidän koulua urheilukisoihin. Siellä vietetäänkin sitten muutamapäivä,ja kun takaisiin kotiin ja kämpille päästään,on aika juhlistaan hieman myöhässä kaverini synttäreitä tyttöporukan kesken .. Hyvät juhlat tiedossa,ainakin ennakkosuunnitelmien mukaan;)
Ei minulla nyt muuta,lähden tästä jatkamaan saksan itsenäistä opiskelua. Heipsan kaikille,kirjoittelen taas heti kun kerkeän uudestaan !:)<3
